Maaseutututkijatapaaminen 2025

Työryhmien esittelyt:

1. Maaseudun marginaalit ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Työryhmän vetäjät:

Anni Rannikko, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, (yhteyshenkilö) anni.rannikko@uef.fi

Suvi Jokila, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto suvi.jokila@utu.fi

Susanna Leppähaara, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto susanna.m.leppahaara@utu.fi

Alina Kuusisto, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto alina.kuusisto@uef.fi

Pirjo Pöllänen, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto pirjo.pollanen@uef.fi

Työryhmässä maaseutuja – sitä, miten maaseutu on samanaikaisesti monta – katsotaan marginaaleista käsin. Marginaalit voivat liittyä esimerkiksi alakulttuureihin, vähemmistöihin, poissuljettuihin, syrjäisiin, kiellettyihin, vaiettuihin, katoaviin tai näkymättömiin ilmiöihin ja ihmisryhmiin. Ne voivat olla teemoja, jotka ovat maaseutututkimuksessa tai maaseudusta käytävässä julkisessa keskustelussa vähän tai ei ollenkaan esillä. Marginaalit voivat olla paikallisia, mutta yhtä hyvin ne voivat myös heijastella yhteiskunnallisia valtasuhteita ja historiallisia kehityskulkuja.

Marginaalit ovat myös koko ajan liikkeessä, kun ilmiöt valtavirtaistuvat tai marginalisoituvat. Marginaalisuus voi siten olla strateginen valinta, marginalisaatioprosessin tulosta tai poliittinen ratkaisu. Esimerkiksi kun kylän koulu sulkee ovensa, sijoittuvat kylän lapset alueelliseen marginaaliin, tai kun maaltamuuton sijaan maalle jäävät ja maalle palaavat uivat kaupungistumisen vastavirtaan.

Esityksissä syvennytään siihen, millaisia näkökulmia marginaaleihin keskittyminen voi avata maaseudun ja sen tulevaisuuksien tarkasteluun. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset niin historiallisesta, nykyajan kuin tulevaisuuden näkökulmista. Teemat voivat liittyä esimerkiksi demokratiaan, vaihtoehtoisiin arjen järjestämisen tapoihin, vastarintaan, mukautumiseen ja marginaalistuviin tai valtavirtaistuviin ilmiöihin. Osaksi maaseudun marginaaleja lukeutuu lasten ja nuorten tulevaisuuden maaseudut, joita voi lähestyä kyläkouluihin, kouluverkoston alueellisiin muutoksiin, nuorten asemaan ja asenteisiin tai maaltamuuttoon ja maallepaluuseen kytkeytyvillä teemoilla.

2. Palvelut ja turvallisuus maaseudulla – kehityskulut, tilannekuva ja tulevaisuuden näkymät

Työryhmän vetäjät:

Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, mari.kattilakoski@uef.fi

Seija Korhonen, Kehittämisyhdistys Mansikka ry, seija.korhonen@mansikkary.fi

Maaseudun palvelut ovat olleet jo pitkään rakennemuutosten kourissa. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja, kouluverkkoa, viranomaispalveluja, kauppapalveluja sekä julkista liikennettä koskevat muutokset heijastuvat maaseudun asukkaiden arkeen. Vaikka palveluverkkoa on pyritty turvaamaan leveämmillä hallinnollisilla harteilla ja uusilla palvelujen tuottamisen tavoilla on palvelupisteiden fyysinen etääntyminen lisännyt maaseutualueilla turvattomuutta ja arjen haasteita. Kehityskulut ovat pakottaneet sosiaalisiin innovaatioihin, kuten uudenlaisiin kumppanuus- ja yhteisötalouden malleihin.

Vaikka julkisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistus on jatkunut jo lähes parikymmentä vuotta, on vuonna 2023 toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet käynnistäneet monella tapaa hyvinvointipalvelujen reformin uuden aallon. Hyvinvointialueiden tuoreet palveluverkkopäätökset ovat herättäneet maaseutukunnissa ja pitäjissä huolta ja jopa sote-kapinaa. Samoin nopeasti edennyt palvelujen ja viestinnän digitalisointi on nostanut digisyrjäytymisen paitsi yhteiskunnalliseksi myös maaseudun haasteeksi. Samaan aikaan digitaalisten, liikkuvien ja kotiin vietävien palvelujen kehittäminen nähdään keinoina edistää palvelujen saavutettavuutta maaseutualueilla.

Maaseutukunnissa erityisesti kouluverkkokysymykset ovat nousseet jälleen kuntapolitiikan keskiöön lasten ja nuorten määrän vähentyessä. Kouluverkkopäätökset ovat herätelleet maaseutuperheitä ja kyläyhteisöjä kansalaisvaikuttamiseen ja jopa koululakkoon. Valtakunnallisesti on pyritty löytämään uudenlaisia ratkaisuja perusopetuksen järjestämiseksi.

Maaseudun palvelurakenteiden jatkuva ja monen suuntainen muutos haastaa niin arjen sujuvuutta kuin arjen turvaa. Turvallisuuden kysymykset kytkeytyvätkin entistä vahvemmin osaksi maaseudun palveluja, mitä muuttunut geopoliittinen tilanne entisestään korostaa. Kyläturvallisuutta ja yhteisöllistä varautumista vahvistetaan osana kylätoimintaa sekä järjestö- ja viranomaisyhteistyötä.

Työryhmään toivotaan tutkijoilta ja kehittäjiltä esityksiä maaseudun palvelujen tulevaisuuden näkymistä. Esitykset voivat käsitellä palvelujen kehitystä tai tunnistettuja mahdollisuuksia palvelujen ja turvallisuuden vahvistamiseksi maaseutualueilla, kuten:

• Hyvinvointialueiden palveluverkkomuutoksia ja niiden maaseutuvaikutuksia
• Digitaalisia palveluja ja kokemuksia näistä, ratkaisuja digisyrjäytymiseen
• Liikkuvien ja kotiin vietävien palvelujen kehittymistä
• Kouluverkkokysymyksiä ja uudenlaisia ratkaisuja perusopetuksen järjestämiseksi
• Palvelujen tuottamisen kumppanuus- ja yhteisötalouden malleja
• Kyläturvallisuustoimintaa 
• Maaseudun liikennepalvelujen kehittymistä ja kehittämistä
• Maaseudun kestävää liikennettä politiikkana ja käytännössä
• Uusia palveluratkaisuja kuten itsepalvelukauppoja

3. TKI-toiminnan tulevaisuudet maaseudun PK-yrityksissä

Työryhmän vetäjät:

Timo Suutari Helsingin yliopisto Ruralia-Instituutti timo.m.suutari@helsinki.fi

Sami Kurki, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti sami.p.kurki@helsinki.fi

Tuottavuuskehityksen ja talouden kilpailukyvyn vahvistamiseen etsitään kansallisesti ratkaisuja. Keskeisiä keinoja ovat osaamistason nostaminen sekä tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisääminen. Tavoitteena on nostaa TK-menojen osuus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Viime aikoina on havahduttu etenkin siihen, että pienet ja keskisuuret yritykset on saatava nykyistä vahvemmin mukaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. 

Luonnonympäristön aineelliset ja aineettomat resurssit sijaitsevat valtaosin maaseutualueilla. Erilaisilla maaseuduilla toimivat ihmiset, yhteisöt ja yritykset ovat näiden resurssien hyödyntämisen ytimessä. Biotalouteen, kestävään ruuantuotantoon sekä yleisemmin luontoon ja luonnonvaroihin liittyvä innovaatiotoiminta edellyttää, että TKI-järjestelmän kattaa koko Suomen ja että järjestelmän kehittämisessä huomioidaan alueellisuus ja paikkaperustaisuus. 

TK-rahoitus hyödyttää lähtökohtaisesti suuria yrityksiä, koska niillä on edellytykset ja resurssit tehdä yhteistyötä tutkimustoimijoiden kanssa. PK-yritykset puolestaan tarvitsevat työkaluja, joilla rakennetaan vuorovaikutussuhteita TKI-toimijoihin. Avainasemassa ovat paikalliset ja alueelliset innovaatioekosysteemit ja niiden toimijat, jotka kiinnittävät TKI-rahoitusta ja -toimintaa maaseudun yrityksiin. 

Innovaatiotoiminnan edellytyksenä on osaava työvoima ja osaamista lisäävät koulutuspalvelut. Pula osaavasta työvoimasta haastaa maaseutualueita, joten uudenlaisille ratkaisuille on tarvetta. PK-yritysten kumppanuudet ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa ovat erityisen tärkeitä osaavan työvoiman saamisessa maaseutualueille

Toivomme työryhmään esityksiä, joissa käsitellään ja pohditaan TKI-politiikan ja -toiminnan tulevaisuuden kehityskulkuja maaseudulla erityisesti PK-yritysten sekä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden näkökulmista. Esitysten toivotaan perustuvan empiiriseen aineistoon, mutta ne voivat olla myös käsitteellisiä ja teoreettisia.  

4. Maaseudun rooli tulevaisuuden ruoantuotannossa

Työryhmän vetäjät:

Päivi Töyli, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, paivi.toyli@helsinki.fi

Kari Laasasenaho, kari.laasasenaho@seamk.fi, tutkimusryhmä Kestävä ja vastuullinen ruoantuotanto, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Anu Palomäki, Anu.Palomaki@seamk.fi, -”-

Ruuantuotannossa maaseudulla on tärkeä rooli ja sen varaan lasketaan paljon, myös kaupungeissa. Ruuantuotannon ja koko ruokajärjestelmän pitää vastata kestävyyden, ympäristöystävällisyyden ja vastuullisten toimintatapojen vaateisiin niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat näinä aikoina yksi keskustelunaihe maaseutuun liittyen, mutta samalla maaseutu voisi olla uudenlaisen tekemisen aktivaattori yhteistyön tai uusien ideoiden kautta.

Sekä lyhyemmän aikavälin trendit että pitkäkestoisemmat ja välttämättömät suunnanmuutokset haastavat ruokajärjestelmän toimijoita ruokaketjun joka vaiheessa. Ruokaan liitetään monenlaisia toiveita liittyen hyvinvointiin, kestävyyteen, elämysten luomiseen ja helppoon arkeen unohtamatta sitä, mitä ruoka voi viestiä arvoista ja arvostuksesta.

Ruuan tulevaisuuksista keskustelevaan ryhmään toivotaan esityksiä, jotka nostavat esiin ruokajärjestelmään liittyvän moninaisen joukon (koko ruokaketjun ja siihen liittyvien toimijoiden) kokemuksia ja ajatuksia esimerkiksi siitä, mitkä asiat kannustavat tai haastavat muutosten keskellä, mitä on opittu sekä mihin suuntaan voitaisiin olla menossa ja millä tavoin.

On tärkeää päästä keskustelemaan siitä, miten ruokaketju tulee muuttumaan ja minkälainen rooli maaseudulla on tässä kehityksessä. Ryhmään toivotaan esityksiä esimerkiksi seuraavista aiheista:

• Mitä on kestävää ruoantuotantoa?
• Mikä on tulevaisuuden maaseutuyrittäjien rooli ruokaketjussa?
• Millaisia maaseudun ruokaketjun tulevaisuuspolkuja on näköpiirissä eri tieteenaloilta tulevien tutkimusten valossa?
• Miten maaseudun rooli muuttuu ruoantuotannossa?
• Millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia maaseudulla tuotetulla ruoalla tulee olemaan?

5. Uudistavat yhteisöt maaseudun tulevaisuuden turvaajina ja vihreässä siirtymässä

Työryhmän vetäjät:

Soja Sädeharju, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, SISU STN-tutkimushanke, soja.sadeharju@uef.fi

Juha Helenius, Ruralia-instituutti (HY), juha.helenius@helsinki.fi

Irene Kuhmonen, Jyväskylän yliopisto, irene.a.kuhmonen@jyu.fi

Atte Penttilä, E2 Tutkimus, atte.penttila@e2.fi

Torsti Hyyryläinen, Ruralia-instituutti (HY), torsti.hyyrylainen@helsinki.fi

Kari Koppelmäki, Ruralia-instituutti (HY), kari.koppelmaki@helsinki.fi

Maaseudun asukasluku vähenee ja asukkaat ikääntyvät samalla kun palvelut viedään yhä kauemmaksi. Vaikutelma on, että tulevaisuus halutaan ohjata yhä voimakkaammin kaupunkikeskeiseksi, jolloin yhteiskunnan toimintoja voidaan edelleen keskittää ja tehostaa. Mekaanisen tehokkuuden eetoksessa unohtuvat arjen realiteetit; kaikkien kansalaisten kuluttama ruoka tuotetaan pääosin maaseudulla, ja tuottamisesta vastaavat inhimilliset toimijat, maanviljelijät perheineen. Kuitenkin paikallisyhteisöjen heikkeneminen, kuluttajien etääntyminen ruuan alkutuotannosta, taloudelliset haasteet, byrokratia, polarisoituneet ruokadiskurssit sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat viljelyhaasteet kuormittavat viljelijöiden jaksamista. Tämä osaltaan vaarantaa ruuantuotannon jatkuvuuden.

Maaseutupolitiikan muotoutumisessa kysymys maatalouden suhteesta maaseutuun on alati läsnä. Suomen ruokastrategian valmisteluun on nostettu idea alueellisten järjestelmien verkostoista sekä uudenlaisen maaseutusuhteen rakentamisesta. Tehokkuusajattelu ei huomioi inhimillisten kokemusten vaikutusta käytännön arkeen, eikä ihmisen kytkeytyneisyyttä ja täydellistä riippuvuutta suhteessa ihmisen ylittävään maailmaan, luontoon. Yhteyden, kuuluvuuden ja merkityksellisyyden kokemukset rakentavat hyvinvointia. Ruuantuotannon lisäksi maatilojen toimintojen ympärille olisi mahdollista rakentaa monimuotoisesti tällaista hyvinvointia tuottavia uudistavia yhteisöjä sekä lisätä paikallista elävyyttä. Nykyteknologia mahdollistaa monipaikkaisuutta sekä erilaisten julkisten palveluiden saatavuuden maalle. Tämänkaltaisen yhteisöjen kehittäminen vaatii muutosta ajattelussa, päätöksenteossa ja yhteistyössä, sekä innovatiivisia keinoja järjestää ja ylläpitää palveluita toimintaa.

Tähän työryhmään toivotaan esityksiä erilaisista konkreettisista, jo löydetyistä, orastavista sekä vielä näkymättömissä olevista ratkaisuista ja toimintamalleista maaseudun tulevaisuuden yhteisöjen rakentamiseksi, huomioiden maatilat ja ruuantuotanto ytimessä keskeisinä toimijoina.

6. Maaseudun talous ja muutosten aluetaloudelliset vaikutukset

Työryhmän vetäjät:

Olli Lehtonen, Itä-Suomen yliopisto, olli.lehtonen@uef.fi

Raija Heimonen, Pellervon taloustutkimus, raija.heimonen@ptt.fi

Susanna Kujala, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti/TUUMA27-verkosto, susanna.kujala@helsinki.fi

Outi Hakala, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti/TUUMA27-verkosto, outi.hakala@helsinki.fi

Maaseudun talous on monimuotoinen ja dynaaminen kokonaisuus, joka kattaa kaiken taloudellisen toimeliaisuuden maaseudulla. Työryhmä keskittyy tarkastelemaan maaseudun talouden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä, erityisesti huomioiden muutosten aluetaloudelliset vaikutukset. Tavoitteena on pohtia, miten erilaiset muutokset, kuten teknologinen kehitys (ml. tekoäly), ilmastonmuutos, vihreä siirtymä, väestörakenteen muutokset ja poliittiset päätökset, vaikuttavat maaseudun talouteen.

Työryhmään ehdotetut esitelmät voivat keskittyä esimerkiksi seuraaviin teemoihin:

1. Maatalouden ja metsätalouden rakennemuutokset: Miten uudet teknologiat ja kestävän kehityksen periaatteet muokkaavat maatalous- ja metsätaloussektoria?
2. Matkailun ja palveluiden kehitys: Mikä on matkailun ja palveluiden merkitys maaseudun taloudelle ja millainen on niiden kasvupotentiaali?
3. Maaseutuasuminen: Millainen on maaseutuasumisen tulevaisuus ja mitkä ovat sen kytkennät maaseudun talouskehitykseen?
4. Väestörakenteen muutokset: Miten väestön ikääntyminen ja muuttoliike vaikuttavat maaseudun talouteen ja työvoiman saatavuuteen?
5. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori: Mikä on talouden osa-alueiden osuus maaseutualueilla, ja mitkä ovat niiden keskinäiset suhteet?
6. Poliittiset ja taloudelliset päätökset: Miten muun muassa kansalliset ja kansainväliset politiikat sekä taloudelliset suhdanteet vaikuttavat maaseudun kehitykseen?

Työryhmä pyrkii tuottamaan konkreettisia suosituksia ja toimintamalleja, jotka tukevat maaseudun talouden kestävää kehitystä ja vahvistavat alueiden elinvoimaisuutta. Kutsumme työryhmään mukaan esityksiä tutkimus- ja kehittämishankkeista.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja kehittämään ratkaisuja maaseudun talouden haasteisiin ja mahdollisuuksiin!

7. Monipaikkaisuus, kestävyys ja muutospolut

Työryhmän vetäjät:

Kati Pitkänen, Suomen ympäristökeskus (Syke), kati.pitkanen@syke.fi

Manu Rantanen, Helsingin yliopisto, manu.rantanen@helsinki.fi

Jenny Rinkinen, LUT-yliopisto, jenny.rinkinen@lut.fi

Monipaikkaisuus ja liikkuvuuden lisääntyminen ovat ilmiöitä, jotka enenevissä määrin muovaavat maaseutua, maaseudun ja kaupunkien välisiä yhteyksiä sekä ihmisten arkea ja tulevaisuuskuvia. Monipaikkaisuus kietoutuu osaksi laajoja kestävyyteen ja yhteiskunnalliseen murrokseen liittyviä kysymyksiä. Miten monipaikkaisuus asettuu osaksi vihreää siirtymää, digitalisaatiota, maaseudun palvelurakenteen ja yhteisöllisyyden muutoksia sekä maaseutukuntien heikentynyttä elinvoimaisuutta? Mikä on monipaikkaisuuden rooli osana maaseudun muutospolkuja?

Tässä työryhmässä tarkastelemme monipaikkaisuutta laajana ja moniulotteisena ilmiönä. Olemme kiinnostuneita yhtä lailla vapaa-ajan asukkaista kuin esimerkiksi työn, läheisten hoivan tai metsien hoidon takia maaseudulla aikaa viettävistä. Haluamme erityisesti korostaa toimijuuden ja rakenteellisten tekijöiden vuorovaikutusta: miten erilaiset toimijuuden muodot muovaavat monipaikkaisuuden ilmentymiä ja tulevaisuuksia ja miten rakenteelliset tekijät toisaalta ohjaavat toimijuuksia. Keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi:

• Monipaikkaisuus ja kestävyyden eri ulottuvuudet: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.
• Muutospolut ja jatkuvuudet monipaikkaisessa elämässä: miten menneisyys ja nykyhetki rajaavat tai mahdollistavat monipaikkaisia tulevaisuuksia?
• Monipaikkaisuus ja vapaa-ajan asuminen: miten monipaikkaisuuden eri muodot vaikuttavat muun muassa maaseudun elinvoimaisuuteen ja resurssien käyttöön?
• Miten monipaikkainen toimijuus muovaa maaseutuja?
• Miten esimerkiksi politiikka, infrastruktuuri ja markkinat rajaavat ja mahdollistavat monipaikkaista elämää ja vapaa-ajanasukkaita toimijoina?
• Miten eri asuinympäristöjen moninaisuus näkyy monipaikkaisuudessa? Millaisia ovat monipaikkaisuuden vaikutukset paitsi maaseudulla myös kaupungeissa?

Toivotamme tervetulleiksi eri tieteenalojen tutkijat ja asiantuntijat esittelemään tutkimuksiaan ja pohtimaan monipaikkaisuuden roolia maaseudun tulevaisuuspoluilla. Esitysten ei tarvitse liittyä yllä oleviin teemoihin, vaan kaikenlaiset monipaikkaisuuteen ja vapaa-ajanasumiseen liittyvät esitykset ovat tervetulleita.

8. Paikallisuus maaseudun voimavarana – tulevaisuuden älykkäät ratkaisut

Ryhmän vetäjä:

Pasi Saukkonen, Alue- ja kuntatutkimuskeskus/Itä-Suomen yliopisto, pasi.saukkonen@uef.fi

Paikallinen toiminta on erityisesti maaseutupolitiikassa ja maaseudun kehittämisessä korostuva sananparsi. Sen ajatuksena on alueen instituutioiden, toimijoiden, yritysten sekä asukkaiden paras tuntemus paikallisista olosuhteista ja tarvittavista toimista. Yhteiskunnan odotukset paikallisuuden elinvoimavaikutuksia kohtaan ovat ilmeiset. Niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ympäristönkin parantamisessa. Kokemus- ja tutkimustiedolle ja niiden levittämiselle on siten selkeä tarve.
Työryhmän kysymyksiä ovat muun muassa Millainen on tulevaisuuden älykäs paikallinen toiminta? Miten maaseutualueiden yhteisöt hyödyntävät innovatiivisia ratkaisuja kytkien niitä paikallisiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin? Miten fiksu paikallinen toiminta lisää alueiden elinvoimaa ja niiden muutoskestävyyttä?

Työryhmään toivotaan paikallisia älykkäitä ratkaisuja tarkastelevia tutkimuksia ja kehittämistoimia (esim. Älykkäät kylät-konseptin toimet). Ryhmään ovat tervetulleita eri toteutusvaiheessa olevat, aina alkumetrien toimista tuloksista kertoviin esityksiin. Kaikille yhteisenä punaisena lankana paikallisuuden vahvistuva voima!

9. Takana loistava tulevaisuus

Työryhmän vetäjä:

Sulevi Riukulehto, aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, sulevi.riukulehto@helsinki.fi

Työryhmä keskittyy historiatieteelliseen näkökulmaan, ja sen tarkoituksena on käsitellä maaseutujen kehitysmahdollisuuksia menneisyyden kokemusten ja esimerkkitapausten valossa. Monella maaseutumaisella kylällä, paikkakunnalla ja alueella on ollut kasvuvaihe ja oma menestyksen aikansa. Useilla pienillä paikkakunnilla on takanaan hämmästyttävä menestyksen aika. Monilla on ollut suuria odotuksia, jotka eivät jostain syystä toteutuneet.

Työryhmässä on mahdollisuus analysoida esimerkkitapauksia: Mihin menestys perustui? Olisiko toisenlainen kehityspolku ollut mahdollinen? Mitkä ovat nykyiset näkymät ja kehitysmahdollisuudet kyseisille kylille, paikkakunnille ja alueille? Voidaanko menneisyyden kasvupolulle palata? Esitys saa mielellään perustua historia-aineistoon, mutta sillä on oltava jokin kuulijoille avautuva nykyrelevanssi.

Erityisesti haluamme kiinnittää huomiota maaseudun kakkoskeskuksiin. Monet niistä ovat aiemmin olleet itsenäisiä kuntia, mutta kamppailevat tällä hetkellä samankaltaisten ongelmien kanssa, jotka 1960–2000-luvuilla kohtasivat pienempiä kyliä. On myös erikoisia menestystarinoita, joissa kehitys on jatkunut tai jopa noussut uudelle tasolle. Mitä niiden kokemuksista voidaan oppia? Mitkä ovat olleet strategioiden ja ohjelmallisen kehittämistyön vaikutukset?

10. Turvemaiden kestävän käytön tulevaisuuspolut

Työryhmän vetäjät:

Anne Matilainen, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti ja Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusteri, anne.matilainen@helsinki.fi

Maija Halonen Itä-Suomen yliopisto, maija.halonen@uef.fi

Turvemaiden tulevaisuus on murroksessa. Ilmastonmuutoksen, maankäytön muutosten ja ympäristötavoitteiden myötä turvemaat ovat yhä keskeisemmässä asemassa sekä kansallisessa että kansainvälisessä kestävän kehityksen keskustelussa. Erityisesti turvemailla harjoitettava metsä- ja maatalous ovat muutoksen kohteena tekijöitä sekä taloudellisesti että ekologisesti. Paine perinteisen energiaturvetuotannon alasajoon on kova, mutta toteutus vaihtelee alueittain. Kestävän käytön ja ennallistamisen kysymykset korostuvat, kun etsimme keinoja turvemaiden hiilipäästöjen vähentämiseen, vesitalouden säätelyyn ja luonnon monimuotoisuuden tukemiseen.

Osana Maaseutututkijatapaamista 2025 järjestämme alaryhmän, joka keskittyy turvemaiden kestävään käyttöön. Alaryhmän tavoitteena on käsitellä uusimpia tutkimustuloksia, politiikkatoimia ja käytännön ratkaisuja, jotka tukevat turvemaiden ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää hallintaa.

Kutsumme alaryhmään teemaan liittyviä esityksiä. Aihepiirejä voivat olla esimerkiksi:

• Turvemaiden muuttuvan maankäytön sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset¨
• Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja hillintä turvemailla
• Vesitalouden ja maaperän hallinta
• Maaseudun kestävät maankäyttöratkaisut (metsätalous, maatalous, monikäyttö, ennallistaminen)
• Taloudelliset ja poliittiset ohjauskeinot
• Innovatiiviset käytännöt ja teknologiat
• Turvemaiden käytön tulevaisuuspolut, mm.
  • Mitä teemme käytöstä (suonpohjat, turvepellot) mahdollisesti poistuville maa-aloille?
  • Onko uusiutuva energia turvemailla todellinen mahdollisuus?
  • Maanomistajuus paikallisesta yhteisöstä erkanevana toimijuutena?

11. Energian kulutuksen käytänteet ja seuraukset maaseudulla ja tulevaisuuden kestävät ratkaisut

Työryhmän vetäjät:

Sini Numminen, akatemiatutkija, sini.numminen@aalto.fi

Tommi Vasko, tohtoritutkija, tommi.vasko@aalto.fi

Aalto-yliopisto, NODUS Sustainable Design Research Group

Harvaan asutulla, omakotitalovaltaisella maaseudulla kuluttamisen tavat voivat olla hyvin erilaiset kuin kaupungin kerrostalossa. Polttoaineiden saatavuus ja energiaturvallisuudesta huolehtiminen voivat muodostua tärkeiksi arkea rytmittäviksi toiminnoiksi. Energian hinnan vaihtelut ja elämisen kallistuminen muokkaavat tapoja käyttää ja säästää energiaa. Toisaalla korkeat siirtohinnat ja kaukolämmön hinnan nousu aiheuttavat vaikeita tilanteita ja jopa maksuvaikeuksia kotitalouksille, kunnille ja yrityksille. Jossain toisaalla energiaa voi olla yllin kyllin, eikä sen kulutuksessa säästellä. Energian tuotantosektori etsii uusia edullisempia ja kestävämpiä tulevaisuuden ratkaisuja.

Tässä työryhmässä tutkitaan muutoksessa olevia energian käytön tapoja ja energiajärjestelmiä Suomen maaseutualueilla. Esitykset voivat esimerkiksi käsitellä energianiukkuuden, energian säästämisen ja energiayltäkylläisyyden ilmentymiä kotitalous-, kunta- tai yritystasolla, liittyä polttoaineisiin (kuten polttopuut, hake, kaukolämpö, sähkö), markkinoihin, liiketoimintaan, kuntien ratkaisuihin, tai olla tapaustutkimuksia, tai ratkaisuehdotuksia tulevaisuuden kestävien energiantuotanto- ja käyttötapojen puolesta. Lähestymistavat voivat olla esimerkiksi käytäntöteoreettisia, aluetutkimukseen, yhteiskuntatieteisiin, liiketoimintaan, muotoiluun, energiajärjestelmiin, kansalaisinnovaatioihin ja tekniikkaan liittyviä.

12. Maaseudun muutosjoustavuus: uudistumiskykyä epävarmassa maailmassa

Työryhmän vetäjät:

Toni Ahvenainen, Siirtolaisuusinstituutti (Seinäjoen yksikkö), toni.ahvenainen@migrationinstitute.fi

Aapo Jumppanen, Ruralia-instituutti (HY), Seinäjoki, aapo.jumppanen@helsinki.fi

Markku Mattila, Siirtolaisuusinstituutti (Seinäjoen yksikkö), markku.mattila@migrationinstitute.fi

Tämä työryhmä kutsuu pohtimaan maaseudun muutosjoustavuutta ja uudistumiskykyä globaalien kehityskulkujen, kuten esimerkiksi kestävyyteen, teknologiaan ja turvallisuuteen liittyvien murroskohtien keskellä. Millä tavalla maaseutu kykenee sopeutumaan nopeasti muuttuvassa maailmassa, jota luonnehtivat sellaiset disruptiiviset ilmiöt kuten sodat ja protektionismi, tekoäly sekä vihreä siirtymä? Miten maaseudun yhteisöt voivat rakentaa resilienssiä – sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista muutosjoustavuutta – joka kantaisi niin yllättävien kriisien, kuin myös positiivisten suurten uudistusten keskellä? Millä tavalla maaseudun yhteisöt neuvottelevat ja valitsevat uusia tulevaisuuspolkuja? Mitä mahdollisuuksia tai esteitä globaali kehitys luo maaseudun uudistumiselle?

Tervetuloa keskustelemaan ja jakamaan näkemyksiä siitä, kuinka maaseutu voi sopeutua, vahvistua ja löytää uusia kehityspolkuja yhä epävarmemmaksi muuttuvassa maailmassa!

13. Miten maaseutua tulevaisuudessa rakennetaan?

Työryhmän vetäjät:

Katariina Heikkilä, projektiasiantuntija, FM, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, katariina.heikkila@utu.fi

Anna Kirveennummi, projektitutkija, FT, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto anna.kirveennummi@utu.fi

Millainen on maaseudun rakennettu ympäristö tulevaisuudessa? Millaisia ovat maaseudun elinkeinojen luomat tilalliset jäsennykset eri puolilla Suomea ja miten rakennuksia käytetään ja kierrätetään (uusiokäyttö, rakennusten suojelu ja uudisrakentaminen)?

Kutsumme työpajaan esityksiä, jotka liittyvät ajallisesti, tilallisesti ja toiminnallisesti monikerroksisiin

rakentamisen prosesseihin. Esitysten aihepiirit voivat käsitellä muun muassa sitä, ketkä rakentavat ja

kenelle, mitä rakennetaan ja millaisia suunnitteluparadigmoja ja tulevaisuuden odotuksia, teknologioita ja kulttuurisia käytäntöjä on rakentamisen ja rakennetun ympäristön muotoutumisen ja hoitamisen taustalla.

Toivomme työpajaan erityyppisiä esityksiä ja keskustelun avauksia. Esitykset voivat painottaa niitä tapoja, teorioita ja käytänteitä, joilla rakentamiseen (asuminen, liikenne, elinkeinot) liittyvää problematiikkaa lähestytään mikronäkökulmasta tai laajemmasta systeemisestä näkökulmasta.

Jos haluat, voit inspiroitua sanoista: resilientti, monikäyttöinen, mielikuvitus, järkeily, transformaatio, metaforat.

14. Metsien uudet roolit tulevaisuuden maaseudulla

Työryhmän vetäjät:

Venla Wallius, Suomen metsäkeskus, venla.wallius@metsakeskus.fi

Alisa Puustinen, Suomen metsäkeskus, alisa.puustinen@metsakeskus.fi

Annukka Näyhä, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, annukka.nayha@jyu.fi

Suomi elää metsästä todennäköisesti myös tulevaisuudessa: metsämme ovat ensiarvoisen tärkeitä niin ekologian, yhteiskunnan, kulttuurin kuin taloudenkin näkökulmista. Metsiin ja niiden käyttöön liittyy siten lukuisia erilaisia ja paikoin keskenään risteäviä tavoitteita, toiveita ja arvoja, jotka muuttuvat ajassa. Perinteisen puuntuotannon rinnalla esimerkiksi metsien luonto- ja virkistysarvot, hiilensidonta sekä luonnon monimuotoisuus korostuvat metsäkeskustelussa ja -visioissa kenties aiempaa enemmän. Samaan aikaan metsätuhoriskit konkretisoituvat yhä useammilla alueilla, jolloin metsien resilienssi nousee tulevaisuudessa alati tärkeämpään rooliin.

Tässä työryhmässä keskitytään metsiin erottamattomana osana Suomen maaseudun tulevaisuutta. Millainen on metsiemme tulevaisuus? Miten metsiä tulevaisuudessa hyödynnetään tai tulisi hyödyntää, ja millaisia metsiin liittyviä uusia avauksia ja ratkaisuita on tulossa? Miten muuttuva toimintaympäristö vaikuttaa siihen, miten metsät nähdään ja koetaan?

Tähän työryhmään toivotaan esityksiä, jotka tarkastelevat metsiin liittyviä tulevaisuuksia sekä metsien lukuisia rooleja ja merkityksiä eri näkökulmista ja eri menetelmin. Esitykset voivat myös keskittyä esimerkiksi tulevaisuuden metsäkeskusteluun, metsiin liittyvään yhteistyöhön, metsäsuhteisiin sekä uudenlaisiin ratkaisuihin, liiketoimintamalleihin ja innovaatioihin. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi paitsi käynnissä olevien ja jo päättyneiden tutkimusten esittelyt, myös maaseudun kehittäjien käytännönläheiset esitykset.

15. Kohtuus ja paikallisesti rakentuva kestävä yhteiskunta

Ryhmän vetäjä:

Henrik Hausen, Varsinais-Suomen kylät ry:n sekä Kohtuusliikkeen aktiivi, henhaus@gmail.com

Maaseudulle muutetaan monesta syystä – välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ruotsissa puhuttiin 1970-luvulla vihreästä aallosta, hippi- ja vaihtoehtoliikkeiden inspiroimasta nuorten perheiden muutosta maaseudulle. Muun muassa Skogsnäsin ekoyhteisö sai paljon julkisuutta. Maaseudulta etsittiin yksinkertaisempaa elämää ilman nykyajan mukavuuksia ja isojen kaupunkien stressiä. Pentti Linkolan pamfletti Unelmat paremmasta maailmasta oli Suomessa monen maallemuuttajan innoittaja.

1970-luvun vihreästä aallosta on käytetty myös nimeä kolmas vihreä aalto. Ensimmäinen vihreä aalto on tässä jaottelussa 1700-luvun lopun rousseaulainen ajattelu, joka ihannoi luontoa ja maaseutua. Sille jatkumoa oli 1800-luvun alun romantiikka. Toiseksi vihreäksi alloksi voidaan katsoa 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua – Suomessa ja Ruotsissa rakennettiin seurantaloja, perustettiin nuorisoseuroja jne., Saksassa perustettiin Wandervogel-nuorisoliike vastavoimaksi teollistumiselle ja kaupungistumiselle.

Ruotsissa on nyt lanseerattu käsite Vihreä aalto 2.0 ja Suomen kohtuusliikkeessä puhutaan uusmaalaistumisesta. Koronan aikana kirjoitettiin myönteisesti maaseudusta ja Maaseutubarometrin mukaan moni kaupunkilainen unelmoi maaseutuasumisesta. Kestävän elämäntavan yhteisöt ovat organisoituneet verkostoiksi, ja suuri osa uusista yhteisöistä sijoittuu maaseudulle. Varsinaiseksi aalloksi ei uusi maallemuutto vielä ole yltynyt.

Maalla on hyviä mahdollisuuksia rakentaa vaihtoehtoista elämäntapaa ja teknologiaa. Tähän liittyy myös keskustelu siitä, mikä synnyttää kehitystä ja innovaatioita. Monet nykyiset hyvinvointipalvelut ovat alun perin rakentuneet alhaaltapäin erilaisten kansanliikkeiden toimesta. Ehkä myös vihreä siirtymä voisi rakentua osin uusien yhteisöjen ja liikkeiden kehittämistä vaihtoehdoista.

Maaseudun väljyys ja talonpoikainen perinne sisältää käytäntöjä, jotka korostavat kestävyyttä. Nämä eivät automaattisesti johda tasa-arvoiseen ja reiluun yhteiskuntaan, mutta niissä on mahdollisuuksia, joita erityisesti Suomessa on nostettu esille myös kohtuusliikkeen (Degrowth) piirissä.

Toivomme ryhmään esityksiä, jossa pohditaan uutta tai mennyttä maallemuuttoa, ympäristö- ja ilmastoperusteista toimintaa maaseudulla sekä uusien yhteisöjen ja liikkeiden merkitystä tulevaisuuden maaseudun ja vihreän siirtymän kannalta.

16. Avoin työryhmä

Tähän voi ilmoittaa esityksiä, joille ei ole sopivaa työryhmää tai jotka sopivat useampaan työryhmään.